Eli ei unohdeta vanhaa – sekä hifistelyä sanan varsinaisessa merkityksessä

Olen vuosien varrella kirjoitellut pari blogiartikkelia liittyen tallennetun äänen toistamiseen. Vaikka en mikään sertifioitu audiofiili olekaan, tekniset asiat kiinnostavat ja toivoisin että kuuloaistikin on ainakin keskimääräistä tasoa (itse asiassa viime työterveyskäynnillä ainakin kuulotesti antoi täydet pinnat). Korvien käyttäminen ammatin harjoittamiseen lienee ihan vakavastikin ottaen kehittänyt ainakin kuulemansa havainnointia ja analysointia. Sikisi onkin ollut mukava tehdä pienessä yhteistyössä helsinkiläisen Kruunuradion kanssa näitä äänentoistoon liittyviä kirjoituksia.

Toinen kiinnostuksen aihe on tavaroiden elinkaaren pidentäminen. Nautin siitä, että jokin hankittu tavara kestää vuodesta toiseen – tai että laitteen korjauttamalla siitä tulee ”parempi kuin uusi”

Kunhan kesäloma oikeasti heinäkuun festivaalin jälkeen alkaa, suunnittelen kuskaavani mökille viime kesänä hankkimani pienen vahvistimen, ylimääräiset kaiuttimet sekä levysoittimen jonka sain 35 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi. Hieno Pioneerin vintage-vahvistin löytyi Sastamalan lähetyskirppikseltä pilkkahintaan – tosin se kyllä vaikenikin melkein heti virran kytkemisen jälkeen.

Eipä kuitenkaan hätää, sillä:

Laadukas tuote on oltava mahdollista korjata järkevästi

Pioneer siis vaikeni, mutta arvelin että suhteellisen yksinkertainen, laadukkaasti peruskomponenteista valmistettu laite lienee mahdollista korjauttaa. Marssin tiedossa olevaan korjausliikkeeseen ja omistaja silmääkään räpäyttämättä ilmoitti pitävänsä huolen laitteesta. Kehui vielä että on hieno peli – ja osoitti 2000-luvun saman merkkistä kotiteatterivahvistinta joka kuulemma oli menossa SER-kierrätykseen koska erikoiskomponentteja ei järkevästi saanut ja korjaaminen oli muutenkin tehty hankalaksi.

Laitteen korjaus ei ollut ilmaista, mutta maksoin hyvinkääläisyrittäjälle vain työstä ja jos haluaisin sen joskus myydä, saisin varmasti ostohinnan ja korjauskulut kuitattua – mahdollisesti enemmänkin koska näin korjauttamisen vaivan. Kannattaa siis laitteeseen kuin laitteeseen sijoittaessa ottaa selvää sen elinkaaren kulusta ja pidentämisestä ensimmäisen vian ilmetessä.

Tuon vanhan Dual 505 -levysoittimen korjaus hoitui omatoimisesti, Youtubesta videoita katsellen ja kollegan kokemuksista voimaantuen (sähkötöitä en toki tehnyt itse, ainoastaan voiteluvaseliinien vaihtoa ja vetohihnan uusimista. Varaosa löytyi hyväksi onneksi tuolta Kruununhaasta – missä lähes saman mallisia soittimia myydään edelleen.

Jos kulutustavaran elinkaaren pidentäminen kiinnostaa, kannattaa seurata asian puolesta paljon ääntä pitävää Timo Huhtamäkeä. Vaikka hän politiikkaankin on siirtynyt, tässä en ota kantaa siihen puoleen – ainoastaan viisaisiin ajatuksiin kiertotalouteen ja tavaroiden korjattavuuteen liittyen.

Harvinaisuuksia kirpputoreilta ja kierrätyskeskuksista

Vinyylilevyt ovat nousseet yllättäen viime vuosina suosioon ja itsekin olen kirpputorikäynneillä selaillut hyllyjä jos jotain kiinnostavampaa on ollut näköpiirissä. Valtaosa tarjonnasta on toki tusinatavaraa musiikkikerhojen kulta-ajoilta ja matkamuistolevyjä Välimereltä ja Neuvostoliitosta on tonnikaupalla hyllyissä.

Yllättäen kuitenkin noissa vanhoissa itänaapurin levyissä saattaa löytyä melkoisia helmiä. Itse olen ostanut joidenkin legendaaristen sellistien harvinaisia Šostakovitš-levytyksiä. Myös muita historiallisia levytyksiä saattaa välillä tulla vastaan. Ostaessa kuitenkin kannattaa katsoa tarkkaan levyn kuntoa. Monesti kiinnostavammat levyt ovat kuitenkin hyvässä kunnossa kun niistä kovan hinnan aikanaan maksaneet omistajat ovat kokoelmistaan hyvin huolta pitäneet.

Ei myöskään cd-levyjä kannata unohtaa. Esimerkiksi streaming-palveluihin verrattuna tietoa on aivan eri tavalla vihkosiin tallennettuna. Muutenkin vaikkapa Spotifyn oikeudenmukaisuus pienempiä musiikinaloja kohtaan on vähintäänkin kyseenalainen eikä vaikkapa pieni erikoisuuden julkaissut levy-yhtiö tai esittävä taiteilija kuuntelustasi välttämättä montaa roposta saa.

Moni cd-soitin on saattanut joutua vintille vain yleisestä ”no disc”-ilmoituksen takia, eli levy ei vaan lähde liikkeelle. Itse olen näin korjauttanut muutamastakin laitteesta, eivätkä kustannukset ole olleet kohtuuttomia. Toki tässä auttaa se että laite alun pitäenkin on kohtuullisen laadukas ja on mahdollista korjata.

 

Vanhemmat hifilaitteet laajentamalla uuteen käyttöön

Monessa cd-levyjen aikakaudella hankitussa vahvistimessa ei löydykään liitäntää perinteiselle levysoittimelle. Onneksi tähänkin kuitenkin löytyy ratkaisuja.
”Phono Box” -termillä löytää laadukkaita lisäpalikoita joilla vinyylisoittimen saa liitettyä omiin uudempiin laitteisiin jos tuo liitäntä muuten puuttuu

Oman talouden laitteissa levysoitinetuaste löytyy, mutta olen vastaavasti järjestänyt mahdollisuuden kuunnella musiikkia vaikkapa kännykästä tai tabletista sirolla bluetooth-boksilla. Nämä yhdistyvät helposti vaikkapa vahvistimen nauhuriliitäntään tai vastaavaan.

Nämä lisäboksit eivät laatutavaroina ole aivan ilmaisia, mutta toisaalta käyttöikää pitäisi olla vuosikausia, ellei -kymmeniä ja vastaavasti voi taas välttyä kokonaan uuden vahvistimen hankkimiselta.

Hifistelyä sanan varsinaisessa merkityksessä

Kevättalvella sattui kalenteriin rauhallinen viikko ja olimme puhuneet Kruunuradion väen kanssa ajatuksesta, että menisin joskus hieman rauhassa kuuntelemaan muutamia kaiuttimia.

Omassa kodissa kaiutinkuuntelu jää hieman vähiin, kun aivan optimaalista sijoittelua ei olohuoneessa saa aikaiseksi.  Siksipä onkin ollut hieno kokemus käydä tutustumassa pariinkin otteeseen suomalaiseen kaiutinosaamiseen.

Vanha tuttumme nimittäin rakentaa nykyään huippukaiuttimia Knif Rauman -tuotemerkillä ja tämän lisäksi tuore hallituksemme jäsen puolestaan kutsui tutustumaan edustamansa legendaarisen kaiutinvalmistajan Genelecin Experience Centeriin tutustumaan uusimpiin alan tuuliin.

Varsinainen kuuntelusessio siis tapahtui Kruununahaassa, missä vietin varsin mukavan aamupäivän lähinnä keskittyen muutamaan minulle ehdotettuun malliin.

Kaikki kaiuttimet on valmistanut saksalainen Audio Physic – joka kertoo filosofiakseen valmistaa ”kaiuttimia joita et kuule, jotka katoavat musiikkiin”. Kaiuttimet valmistetaan edelleen käsityönä Sauerlandin seudulla. Nykypäivän Kiina-riippuvuuden keskellä ainakin itse mieluusti tukisin eurooppalaista osaamista. Valmistaja on myös rajoittanut tuotteidensa saatavuutta siten, että vähittäismyyjän on oltava asiantuntija joka osaa neuvoa hankintaan liittyvissä asioissa.

 

Omia havaintoja Audio Physic Classic 3 hyllykaiuttimesta

En siis yritäkään esittää hifijournalistia, mutta tässä omia huomioita tästä mukavan kompaktista kaiuttimesta:

Stereokuva yllätti positiivisesti – orkesterimusiikkia kuunnellessa pystyi hämmentävän hyvin asemoimaan ykkösviulut vasemmalle ja sellot ja bassot oikealle – ja niin edelleen. Myös korkeussuunnassa yllätyin tilan tunnusta, tuntui että ääni kuului jonkin verran kaiutinjalustoja korkeammaltakin. Tuntuu omituiselta, mutta näin oli – ikään kuin esiintyjä olisi ollut lavalla jota katselisin ja kuuntelisin kevyesti alaviistosta.

The Smile – yhtyeen ”Wall of Eyes” -kappaletta kuunnellessa tilan tuntu vahvistui entisestään – tuntui siltä että takananikin olisi ollut kaiuttimia. Myös dynaamiset vaihtelut ja sointisävyt välittyivät omaan korvaani oikein hyvin. Huomasi myös että tämän tason kaiutin alkaa jo paljastaa äänitystuotannon tasoa. Hyvin äänitetty ja tuotettu musiikki oli edukseen kun taas hieman heikompien tallenteiden puutteet alkoivat kuulumaan negatiivisesti.

Tunnelmat Audio Physic Classic 15 lattiakaiuttimista

Seuraava testipari oli jo kookkaampi ja suoraan lattialla seisova. Hintaakin oli suurinpiirtein tuplasti.

Mitenkä tällainen ero sitten kuului?

Itse koin että stereokuva laajeni entisestään, vaikka kaiuttimien sijoitus oli sama kuin Classic 3:n kohdalla. Joskus aiemmin kuulokkeita testatessani muistan huomanneeni että laadukkaampiin tuotteisiin siirryttäessä myös tilan orkesterin tai esiintyjän ympärillä alkoi aistimaan paremmin. Tämän kaiuttimen kohdalla pystyin täysin keskittymään esitettyyn musiikkiin, ääni oli niin luonnollinen ja välitti kaikki orkesterin värit. Myös bassotoisto oli mielestäni jonkin verran hyllykaiutinta muhkeampi ja tukevampi.

Hyvä kuvaus oli mieleeni tullut ajatus siitä, että tunne oli hyvin samanlainen kuin pistäytyisi äänitystilanteen yhteydessä tarkkaamossa kuuntelemassa tallennettuja ottoja.

Kuuntelussa Audio Physic Reference Step

Viimeiseksi kuuntelin vielä yhtä hylly- /jalustakaiutinmallia. Hinnaltaan nämä olivat lähellä Classic 15:n luokkaa.

Thelonius Monkia ja The Smileä kuunnellessa häkellyin siitä minkälaiset voimapesät nämä pienehköt kaiuttimet olivat. Poppia kuunnellessa tuntui pieneltä ihmeeltä näistä lähtevä pippurinen soundi. Orkesterimusiikkia kuunnellessa pidin kuitenkin enemmän tuosta Classic 15-mallista – vaikea sanoa juuri miksi, mutta koin ehkä näiden äänen hieman analyyttisempänä – mikä tietysti voi olla myös toivottu ominaisuus.

Kuitenkin suuren osan aikaani orkesterissa istuessani nautin konserteissakin enemmän hieman etäämmällä lavasta istuessani. Jos orkesteri tuntuu olevan liian lähellä, iskee päälle ”työmoodi” ja alan tarkkailla esitystä liikaa soittajan näkökulmasta enkä pysty niin hyvin rentoutumaan kuin hieman etäämmältä.

Hienoja kaiuttimia ilman muuta kaikki, ja nuo Classic-mallit näyttävät saaneen tunnustusta alan kansainvälisessä mediassakin. Mutta kuten sanottu, tämä sivu ei ole sellainen vaan kiinnostuneen muusikon omia havaintoja. Muutenkin erilaisten tuotteiden suositteleminen on todella vaikeaa ja mielestäni vähän turhaankin.

Jos joku tuttu kysyy minulta vaikka ”mikä polkupyörä pitäisi ostaa” – kerron mielummin muutaman luotettavan liikkeen mihin kannattaa lähteä asiaa hoitamaan ja keskustelmaan tarpeistaan. Ammattilaiset osaavat nämä asiat paremmin ja hyvässä liikkeessä ei yritetä myydä asiakkaalle sellaista mitä tämä ei tarvitse.

Näitä kuunnellessani soivat mm. Lutoslawski: 4. sinfonia (RSO/Lintu) Kodaly: sonaatti soolosellolle (Starker) ”Creation” (Ahonen/Kuusisto) ”Get Lucky” (Daft Punk/Williams/Rodgers) sekä ”Wall of Eyes” (The Smile) sekä muutamat muut. Äänilähteenä oli Tidal, muuta laitteistoa en valitettavasti muista – jos kiinnostaa niin kommentoi tähän niin kyselen tuolta Liisankadulta😉

Aikaisemmat hifiblogit:
Kokemuksia Naim Muso -laitteista
Kuunnellaanpa musiikkia!

Hauhon musiikkijuhlat on tehnyt markkinointiyhteistyötä usean vuoden ajan yhdessä Kruunuradio Oy:n kanssa. Mielestämme yhteen hiileen kannattaa puhaltaa kun asia on tärkeä – kuten tässä tapauksessa musiikki .

Kirjoittaja on sellisti ja festivaalijärjestäjä. Lue lisää Mikosta.