Näin kalenterivuoden vaihduttua ja talvikonserttimme alla päätin kirjoittaa hiukan ajasta. Tarkemmin sanoen melko laajasta mittakaavasta, missä klassisen musiikin maailmassa ollaan tekemisissä.

Tietenkään emme ole ainoita, eivätkä esimerkit äärimmäisimpiä: esimerkiksi fyysikot käsittelevät työssään aikaa vielä laajemmassa mittakaavassa, nanosekunneista miljooniin vuosiin. Silti ajattelin, että aiheesta saattaisi saada muutaman lukijoitamme kiinnostavan kappaleen aikaan:

Orkesterissa, kamariyhtyeessä – ja tietyissä tilanteissa jopa yksin soitettaessa sekunnin murto-osatkin merkitsevät paljon.
Oletteko esimerkiksi tulleet ajatelleksi, että vähänkin vilkkaamman tempon ollessa kyseessä tavallinen 1/16-nuotti on kestoltaan lähellä sekunnin kymmenystä. Ja suurin osa meistä varmasti huomaa eron, mikäli soittajien välille tuon mittainen ero jotain joissain kohdin syntyy. Ja kuten mainitsin, jopa yksin soittaessa saattaa hyvinkin pieni rytminen notkahdus havahduttaa kuulijan.

Musiikin ja musiikin esittäjän oma sisäinen pulssi kuitenkin tekee millisekuntien mittaisten rytmien käsittelyn luontevaksi. Olenkin joskus tuuminut, että musiikkia parempaa keinoa saada kymmenet ihmiset tekemään jokin asia (esim. tuottamaan ääni) vastaavalla tarkkuudella ei hevin tule mieleen. 

Lue lisää aika-arvoista täältä

Tämä äärimmäinen tarkkuus toki koskee vain tietynlaisia eksakteja kohtia teoksissa. Vaikka tarkkaan yhteisoittoon aina pyritäänkin, on myös paljon musiikkia missä säveltäjä ei tavoittelekaan matemaattista tarkkuutta, vaan kirjoittaa monimutkaiselta näyttäviä rytmejä tavoitellakseen erilaisia efektinomaisia tuloksia.
Ja ohjeistihan aikanaan Jean Sibeliuskin kapellimestarivävyään Jussi Jalasta sanoen, että yksityiskohtien tulisi antaa ”uida soosissa”.

Arkipäiväisempien aikayksiköiden parissa olemme tietenkin tekemisissä paljon. Aikataulusulkeisia harjoitusten järjestämiseksi teemme toki samalla tavalla kuin muillakin aloilla.

Sinfoniaorkestereiden työaikarutiinit ovat myös muuttuneet Helsingin musiikkitaloon muuton jälkeen, ja oma urakkansa on suunnitella esimerkiksi kamarimusiikkiharjoituksia jos mukana on soittajia molemmista orkestereista ja päälle muutama vapaan kentän projekteissa työskentelevä freelancer. Tilausta olisi startup-yritykselle, joka helpottaisi tätä työsakraa esimerkiksi älypuhelimessa ja nettiselaimessa toimivalla sovelluksella. Tiimikalenterit ja muut normaalit toimistosovellukset eivät tähän suoraan oikein sovellu, kun sähköiset kalenterit ovat eri alustoilla – tai ihan perinteisesessä muodossa. Doodle on toki nykyisin mainio apuväline, mutta senkin parissa joutuu ainakin omasta mielestäni liikaa viettämään aikaa…

 

Aika-arvomittakaavan toisessa ääripäässä sitten liikutaankin useiden vuosien päässä nykyhetkestä.

Hyvä esimerkki on se, että jotkut kansainvälistä solistiuraa tekevät kollegat pyrkivät etsimään jatkuvasti hyvää perinteistä kalenteria, missä pystyisi tekemään suunnitelmia ja tarkkojakin aikataulumerkintöjä vähintään viiden vuoden päähän tulevaisuuteen. 

Suomessakin suurimmat sinfoniaorkesterit suunnittelevat nyt kausiohjelmia kahden tai kolmen vuoden päähän. Oopperataloissa katseet taas saattavat olla vieläkin pidemmällä. Ja mitä korkeammalle tasolle ja kansainvälisempiin ympyröihin mennään, orkesterit, solistit ja kapellimestarit tietävät jo paljon esimerkiksi kiertueaikatauluistaan vieläkin pidemmän ajan päähän.

Myös mekin Hauhon musiikkijuhlilla joudumme tarkastelemaan huolellisesti joitain aikatauluasioita seuraavaa kautta pidemmälle, eli yli vuoden päähän. Siitä huolimatta, että suunnittelemmekin festivaaliamme hiukan normaalia lyhyemmällä tähtäimellä, eli suurimmalta osin aloitamme vasta edellisen festivaalin loputtua. 

Silti välillä olisi kuitenkin mukavaa olla spontaani ja tehdä jotain selvästi lyhyemmällä tähtäimellä. Olipa kyse sitten ystävien tapaamisesta illallisen merkeissä – tai konsertin järjestämisestä.

Onneksi käsissämme – ja myös vastuullamme on Hauhon musiikkijuhlien kaltainen instituutio, joka tarjoaa mahdollisuuksia toimia joustavasti ja uutta kokeillen.

Viime huhtikuussahan järjestimme Hahkialan Kartanolla keväisen konsertin hieman normaaleista kaavoista poiketen; tiedotimme konsertista vain rajattuja kanavia pitkin ja saatuamme riittävästi kiinnostuksen osoituksia järjestimme onnistuneen iltapäivätapahtuman varsin lyhyellä aikataululla ja kevyillä resursseilla.

Tänä talvikautena päätimme vasta hieman ennen joulua tiedustella vakiokävijöidemme kiinnostusta pieneen talviseen iltapäiväkonserttiin. Jälleen saadut vastaukset ja tulleet lippuvaraukset osoittivat sen, että aina ei tarvitse suunnitella menemisiään kuukausien päähän. Niinpä ohjelmassamme on jälleen konsertti kesän festivaalin ulkopuolella.

Tätä kirjoittaessa on konsertissa vielä jonkin verran tilaa jäljellä – olisiko sinun kalenterissasi tilaa 19.1. klo 14
spontaanille konsertti-iltapäivälle hämäläisessä kartanoympäristössä?

 

Hyvää alkuvuotta toivottaen,
Mikko